Jarkko Pirkkalainen: Työttömien osaajien paradoksi
Suomea ajatellaan usein mallimaana, jossa asiat on hoidettu esimerkillisesti. Googlettamalla ”Suomi esimerkkimaa”, sain 3770 tulosta, joissa todetaan maailman onnellisimman kansan olevan mallimaa ja esimerkki lähes alalla kuin alalla. Suomi on onnistunut monessa asiassa erinomaisesti, mutta suomalaisessa työelämässä jokin ei täsmää. Juuri nyt yritykset ja julkinen sektori tarvitsevat lisää osaajia ja monilla aloilla painitaan työvoimapulan kanssa. Samaan aikaan esimerkiksi Keski-Suomessa työikäisestä väestöstä työttömiä on lähes 13 %. Tämä tarkoittaa yhteensä yli 16 000 työtöntä, joista ainakin valtaosa janoaa kiinnittymistä työelämään, ja heillä olisi halua ja kykyä myös kehittää omaa osaamistaan vastaamaan työelämän vaatimuksia.
Kuntakokeilun parhaat käytännöt jakoon
Työllisyyden kuntakokeilut ovat päässeet Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtaman tutkijakonsortion väliraportin mukaan hyvään vauhtiin. Monella alueella on kokeilusta varsin hyviä kokemuksia. On hyvä, että koitamme löytää erilaisia keinoja eripuolilla Suomea, ja sitten jaamme parhaita käytäntöjä keskenämme.
Miten täällä Keski-Suomessa? Olemme saaneet yhteiskunnalta miljoonan euron panostuksen hankkeeseen ”Uusi jatkuvan oppimisen palveluketju Keski-Suomen kokeilukuntiin”. Näillä panoksilla koitamme löytää kohtaanto-ongelmaan ratkaisuja yhdessä oppilaitosten, viranomaisten, kolmannen sektorin ja yritysten kanssa – unohtamatta myöskään niitä työttömiä, joilla on halu päästä töihin.
Tavoitteenamme on työllisyysasteen nostaminen ja osaajapulaan vastaaminen suhteellisen nopeilla toimenpiteillä, erityisesti hyödyntämällä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Minulla on ilo toimia tämän hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana.
Nopeita päätöksiä byrokratian lisäämisen sijaan
Viime syksyn aikana työttömyysturvamenettelyn osalta on tapahtunut muutoksia. Omavalmentajien työssä tämä näkyy siinä, että omavalmentaja ei pysty suoraan toteamaan opintoja sivutoimiseksi, vaan tarvitaan erillinen, valtakunnallisen tason asiantuntijakäsittely. Asian selvittäminen vie aikaa, ja on mahdollista, että opinnot vaikuttavat työttömyysetuuteen. Asian käsittelyn ajan työttömyysetuuden maksajalla on oikeus keskeyttää etuuden maksatus, vaikka lopulta opinnot olisivatkin työttömyysturvalain mukaan sivutoimisia.
Mitä tämä vaikuttaa pienituloiseen työttömään, hänen motivaatioonsa ja mahdollisuuksiinsa opiskella ja hakeutua sitä kautta takaisin työelämään? Osa valtakunnallisen tason korkeista virkamiehistä näkee tämän ongelmana, osa tavoiteltavana. Voisihan joku työtön hyödyntää väärin opiskeluaan, kuitenkaan työllistymättä.
Viheliäinen kohtaanto-ongelma
Kohtaanto-ongelma on ilmiönä monimutkainen. Sen problematiikka kohdistuu erityisesti yksilöön eli yksittäiseen työttömään, mutta taustalla on useita toimijoita. Toimijat ovat usein hajallaan, ja katsovat ilmiötä oman kapean hahlonsa läpi. Senpä vuoksi ratkaisut ovat olleet vähissä. Tämä ei ole kenenkään vika, ja samalla se on meidän kaikkien vika. Tässä näyttäytyy mallimaa Suomen tarkkaan hiotut prosessit ja mm. eri viranomaisten tiukat roolit sekä erityisesti taustalla oleva lainsäädäntö.
Hankkeessamme tavoitteena on luoda yhdessä jatkuvan oppimisen palveluketju, jossa hyödynnetään kaikkia koulutusasteita ja tehdään viranomaisten hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä yhdessä yritysten kanssa. Usein kuitenkin unohtuu se tärkein, eli tässä tapauksessa työtön. Meillä on vahva halu hyödyntää myös heiltä saatavia näkemyksiä.
Minullakaan ei tähän valitettavasti ole tarjota ratkaisuja, emmekä todennäköisesti myöskään hankkeena kykene ratkaisemaan valtakunnallista kohtaanto-ongelmaa. Uskon kuitenkin, että voimme ottaa askeleita kohti ratkaisun löytymistä.
V-tyylistä ratkaisun avaimia?
Minulle ratkaisumahdollisuutena näyttäytyy mäkihypystä tuttu V-tyyli. Poiketen mäkihypystä, me tarvitsemme kuitenkin kolmen veen tyyliä. Nämä ovat vuorovaikutus, vaikuttaminen ja vaikuttavuus.
Vuorovaikutus on ensimmäinen ja tärkein V. Vuorovaikutus hankkeen toimijoiden välillä, työttömien ja työvoimaa tarvitsevien yritysten välillä.
Vaikuttaminen ja sen merkitys oli mielessäni tullessani mukaan hankkeen ohjausryhmään. Ajattelin, että se on tärkeä näkökulma työssämme, mutta sen merkitys on ollut jopa odottamaani tärkeämpi. Kuinka voimme vaikuttaa eri toimijoihin hankkeen sisällä, mutta erityisesti palveluketjua muotoillessamme kansallisen tason päättäjiin ja tunnistamiimme epäkohtiin. Myös täältä keskisestä maakunnasta voi vaikuttaa, ja hankkeemme toimijat ovatkin saaneet äänensä kuuluviin merkittävillä foorumeilla. Esimerkkinä voimme nostaa esille epäkohtia ja luoda ratkaisuja lainsäädännöllisiin kysymyksiin.
Vaikuttavuus kolmantena veenä tarkoittaa sitä, että hankkeen ”suorittamisen” sijaan pidämme kirkkaana mielessä tärkeimmän tavoitteemme, palveluketjun luomisen. Vaikuttavuus tulee kaikkien eri toimijoiden osien summana, ja ainoastaan siten, että kykenemme tunnistamaan ja purkamaan palveluketjun kautta olemassa olevat pullonkaulat.
Jarkko Pirkkalainen Kehitysjohtaja, Jyväskylän yliopisto
OsaajaKS-palveluketjua rakentavan hankkeen ohjausryhmän puheenjohta